Meilla oli kala. Kaunis ja suloinen, ja niin ihana. Mutta ilmeisesti me emme ole kala(kaan) ihmisia, silla pieni kuoli. Kaikkeni tein, puhdistin sen kodin joka paiva, annoin ruokaa niin kuin oli neuvottu. Juttelin kivoja, kutittelin lasin lapi.
Olen esteetikko ennenkaikkea. Siksi meilla ei ollut akvaariota, vaan iiiiiso kulho. Jonka takia vesi piti vaihtaa paivittain. Eli happi ei ainakaan loppunut, poislahdon syy oli jokin muu. Ja koska olen esteetikko ennen kaikkea, meille ei enaa tule minkaanlaisia lemmikkeja. En halua heidan kuolemaansa omalle tunnolleni. Kuulostan niin turhamaiselta ja julmalta. Oikeasti en ole.
Meilla on kylla kilpikonna puutarhassa ja iso vahtikoira. Eli juuri sopivasti.
Tyhjalle kulholle piti keksia jokin uusiokaytto. Se on aika iso, mutta miellyttaa silmaani. Onhan se sentaan pyorea ;) Joten nyt sen paikka on sitruspuristimen vieressa appelsiinien sailytykseen. Siita on helppo nappaista pari hedelmaa, kun tekee mieli mehua!
We had a fish. Beautiful, cute and so lovely. But unfortunately we aren't good fish keepers. Little one had to go to the fish heaven. I did my all. I cleaned his home everyday, fed him as I was told. Talked to him and tickled him through the glass.
I'm an aesthete foremost. That's why we didn't have an aquarium but a huuuge glass bowl. Which meant the water had to be changed daily. So, the reason for our fish's death wasn't lack of oxygen in the water but something else. And because I am an aesthete foremost we will not have another pet of any kind. I can't have their deaths on my conscience. Now that makes me sound really vain and heartless. But I'm not.
We have a turtle in our garden and a big watchdog, though. So quite enough.
So I had to find a way to re-use the fish bowl. I like the look of it, so didn't want to hide it. Now it's filled with oranges and sits by the citrus press. Easy to pick some fruit when some juice is fancied.
Tietämättä mikä kala oli kyseessä niin yleensä ne tarvitsee isomman alan kuin isokaan kulho eivätkä tykkää pyöreästä. Liika puhtauskin on pahasta. Oliko sulla jotain vedenpuhdistusainetta vai ihan vain kraanavettä käytitte suoraan?
ReplyDeleteKilpikonna kuulostaa kivalta. Sellaisen mäkin ottaisin mielummin kun kissan mikä hävisi.
Tiedatko, tuo meidan konnuus on todella ystavallinen ja seurallinen, ma oon ihan lovena siihen! Niinkuin olin kalaankin, vaikkei uskois :s
ReplyDeleteKala oli leijonanpaa kultakala. Sille ideaali maara vetta olisi kai n.50 litraa, tuo meidan kulho oli n. 30 litraa, eli ilmeisesti liian pieni. Mutta, vaihtamalla sita vetta useasti happimaara pysyy hyvana, eli silloin ei pitaisi olla vaje ainakaan hapesta. Me kaytettiin kaivovetta. Kalakauppias sano, ettei kraanavetta saa kayttaa, vaan pitaisi olla ns. luonnonvetta.
Oli mulla hiukan omantunnontuskia tapahtuneen jalkeen... Ehkapa se oli masentunut, eika vaan jaksanut pyoria ympyraa :(
Kultakalat tarvitsee enemmän tilaa ja tulevat "hulluksi" pyöreässä astiassa. Ne ovat myös parvilaji eli kaipaavat kavereita :)
ReplyDeleteEn tiedä kaivovedestä mutta yleensä akvaarion laitettavat vedet käsitellään siihen lisättävällä vedenpuhdistusliuoksella.
Akvaarion pitäminen vaatii paljon enemmän kun usein luullaan. Siinä on aika iso työ pitää siistinä mutta ei liian siistinä ja kalatkin hengissä. Meillä on ollut akvaarioita ennen lapsia ja lasten syntymien jälkeen niistä luovuttiin kun ei jaksettu enää huolehtia niistäkin kun homma oli iso.
No, se oli hyva, etten hankkinut enempaa niita karsimaan :(
ReplyDeleteHanki ihan kunnon akvaario! Hieno harrastus se on!
ReplyDeletekiva kulho! ihanan piristavan nakoinen appelsiinien kera.
ReplyDelete